Toimeentulotuki
Esitetty lisäys, jonka mukaan kunta voisi myöntää ehkäisevää toimeentulotukea kiireellisen ja välttämättömän avun turvaamiseksi poikkeustilanteissa ilman että asiakkaan oikeutta perustoimeentulotukeen on ensin arvioitu ja ratkaistu Kansaneläkelaitoksessa, tuo uuden poikkeuksen toimeentulotuen hakemis- ja myöntämistilanteisiin. Muutos varmistaisi asiakkaan avun saannin erityistilanteissa Kansaneläkelaitoksen palveluiden aukioloaikojen ulkopuolella. Tuki myönnettäisiin näissä tilanteissa ehkäisevänä toimeentulotukena. Säännös selkeyttää viranomaisten välistä vastuunjakoa akuuteissa kiiretilanteissa. Esitys siitä, että lastensuojelulaissa tarkoitettua taloudellista tukea jälkihuoltonuorille ei huomioitaisi tulona toimeentulotuessa, selkeyttää lastensuojelulain ja toimeentulotukilain välistä suhdetta sekä myös viranomaisten välistä työnjakoa. Esitys edellyttää kuitenkin, että asiakkaan ohjaukseen sekä kuntien ja Kansaneläkelaitoksen yhteistyökäytäntöihin kiinnitetään huomiota.
Esityksessä on yhteistyösäännös, jonka perusteella Kansaneläkelaitos liittyy valtakunnallisten tietojärjestelmäpalvelujen käyttäjäksi ja kytkeytyy valtakunnallisen sosiaalihuollon asiakastiedon arkiston kehittämistyöhön myös toimeentulotukijärjestelmänsä tuottamien perustoimeentulotukitietojen osalta. Esitys mahdollistaa sen, että Kansaneläkelaitoksen toimeentulotukijärjestelmän tuottamat perustoimeentulotukitiedot ovat mukana sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisiä järjestelmiä koskevassa valtakunnallisessa kehittämistyössä. Tällä on tulevaisuudessa vaikutusta asiakkaiden asemaan, kun toimeentulotukitiedot ovat uudistuksen edetessä mahdollisesti muiden sosiaali- ja terveydenhuollon tietojen ohella asiakkaiden käytettävissä.
Toimeentulotukihakemuksen siirtämiseen esitetty muutos rajaa Kansaneläkelaitoksen siirtovelvollisuuden koskemaan toimeentulotukihakemuksia, joissa asiakas pyytää siirtämistä ja on esittänyt muita kuin perusosaan ja muihin perusmenoihin lain 7 a ja 7 b §:n mukaan lukeutuvia menoja. Tämä selkeyttää Kansaneläkelaitoksen ja kuntien välistä työnjakoa sekä karsii aiheetonta hakemusten siirtelyä tilanteissa, joissa asiakas ei olisi edes itse toivonut asian siirtämistä kuntaan tai joissa myönteisen päätöksen mahdollisuus olisi vakiintuneen myöntämiskäytännön perusteella ollut pieni. Näin kuntiin ei siirry toimeentulotukihakemuksia niin suuria määriä kuin mihin aiempi sääntely olisi ehkä johtanut. Muutos varmistaa kuntien sosiaalialan ammattilaisten resurssien kohdistumisen sosiaalityön tekemiseen, turvaa tavoiteltua hallinnollista tehokkuutta ja tuo selkeyttä myös Kansaneläkelaitoksen ja kunnan väliseen työnjakoon.
Toimeentulotuen jakautuminen Kansaneläkelaitoksen ja kuntien myöntämiin osiin korostaa tarvetta viranomaisten väliseen, monialaiseen ja tiiviiseen yhteistyöhön sekä hyviin yhteistyökäytäntöihin. Näitä käytäntöjä on uudistukseen valmistauduttaessa käyty läpi Kansaneläkelaitoksen ja kuntien välillä ja eri tilanteisiin on valmistelussa pyritty varautumaan. Toimeenpanon alettua yhteistyö tulee lopulta hioutumaan käytännön soveltamistilanteissa ja kokemuksia tullaan tiiviisti seuraamaan.
Laki toimeentulotuesta annetun lain muuttamisesta (815/2014) vahvistettiin 26 päivänä kesäkuussa 2015 ja laki tulee voimaan 1.1.2017. Lain mukaan perustoimeentulotuen myöntäminen ja maksaminen siirretään Kansaneläkelaitoksen hoidettavaksi. Toimeentulotuen täydentävä ja ehkäisevä osa säilyvät edelleen kuntien vastuulla. Kunnat osallistuvat perustoimeentulotuen rahoitukseen edelleen siten, että kuntien rahoitusosuus kustannuksista on 50 prosenttia.
Sosiaali- ja terveysministeriö on edellä olevaa lainsäädäntöä toimeenpannessaan käynyt yhdessä Kansaneläkelaitoksen ja Suomen Kuntaliiton kanssa läpi ohjeistukseen, tietojärjestelmiin ja käytännön prosesseihin liittyviä kysymyksiä. Tässä työssä on käynyt ilmi, että lainsäädäntöön tarvitaan täsmennyksiä erityisesti tietojen siirtoon ja toimeentulotuen hakemisprosessiin liittyvissä kysymyksissä. Myös rahoitusprosesseihin ja siirtymävaiheen erilaisiin ratkaisutilanteisiin on liittynyt tarkennustarpeita. Lisäksi on havaittu, että Kansaneläkelaitoksen muun ratkaisutoiminnan tietotekniset ratkaisut apteekki- ja vuokranantajatietojen välittämisessä ovat hyödynnettävissä perustoimeentulotukea myönnettäessä ja tämä kaipaa erillistä sääntelyä. Sosiaalihuollon erityislainsäädännön ulottuminen Kansaneläkelaitokseen sen myöntäessä perustoimeentulotukea on myös vaatinut läpikäyntiä ja tarvetta täsmennyksiin viittaussäännöksin.
Esitys sisältää myös säännöksen Kansaneläkelaitoksen liittymisestä valtakunnalliseen tietojärjestelmäpalveluun toimeentulotukijärjestelmänsä tuottamien perustoimeentulotukitietojen osalta sekä tähän liittyvästä Kansaneläkelaitoksen ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen välisestä yhteistyöstä. Toimeentulotuen rahoitukseen liittyvää ennakoiden maksamisen prosessia säännöksissä on täsmennetty ja täydennetty. Siirtymäsäännökseen on lisätty sääntelyä koskien erilaisia siirtymävaiheen ratkaisutilanteita. Lakia säilöön otettujen ulkomaalaisten kohtelusta ja säilöönottoyksiköstä ajanmukaistetaan poistamalla laista viittaus toimeentulotuen myöntämiseen vastaanottokeskuksessa. Lisäksi Kansaneläkelaitos lisätään lastensuojelulain ilmoitusvelvollisten viranomaisten joukkoon. Esityksen tavoitteena on tarkentaa toimeentulotuen haku- ja viranomaisprosesseja toimivallan jakautuessa Kansaneläkelaitoksen ja kuntien kesken. Lisäksi täsmennetään toimeentulotukilain ja lastensuojelulain välistä suhdetta koskien taloudellista tukea jälkihuollossa. Esityksessä ei puututa toimeentulotuen myöntämisperusteisiin tai tuen rakenteeseen.